keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kyyneleet hiljalleen tippuvat maahan
tämän petollisen veren sisältäni vuodatan
valheita, syytöksiä ja petoksia
muistoja ikäviä, satuttavia
edelleen mä sua rakastan
sut takaisin haluan
mut tiedän, se satuttaa liikaa
se kaikki päätyi huutoon ja tuskaan
yksin sateessa seison, odottaen sinua
tiedän... sä et enää rakasta minua
silti seison tässä, vaikka ikuisuuden
palellen, kylmissäni, odottaen rakastani

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti