Läpi herkän särkyvän lasin
sinua katson ja unelmoin
en voi koskettaa, en voi sanoa
sinä olet minusta liian kaukana
jos voisin tuon lasin rikkoa
tuhnasiksi sirpaleiksi pirstoa
saisinkun sinut syliini sulkea
voitaisiinko me käsikädessä kulkea
ei, se ei varmaan menisi niin vaan
olen enkeli taivaassa, sinä kuolevainen pääl maan
tämä rakkaus minua kiduttaa
miksi minun piti kuolla
en tahtonut sinua yksin jättää
en halunnut sydäntäsi särkeä
nään kuinka kärsit sisältäpäin
itket iltaisin uneen itsesi, toivoen, nään sen täältä näin
mutta kulta älä huoli joskus vielä päivä koittaa
kun sinä tänne saavut ja voimme elää kaksistaan ainiaan