Siinä hän istui edessäni. Hänen silmänsä vaeltelivat ympäri huonetta, kuin etsien pistettä mihin katsoa, jotta pääsisi pakoon sitä sekasortoa mikä hänen sisällään virtasi. Kaiken tavoin hän koitti piilotella sitä, mutta viina haisi hänestä katkerana ja puhe takelteli jokaisessa sanassa. Pelkäsin, että hän tajuaisi sen, että tiesin kyllä hänen juoneen. Siksi koitinkin syödä hänen tarjolleen laittamaa ruokaansa. Se oli vaikeaa, koska kyyneleet kastelivat silmäni ja vaativat pääsyä pois sisältäni, helpottaakseen pahaa oloani. Joka oli tullut siitä pettymyksestä, jonka hän oli tuottanut tekemällä sen taas. Silti pakotin itseni olevani vahva. Kun olin varma, että hän ei varmasti näkisi tai kuulisi, niin kyyneleet alkoivat virrata pitkin poskiani.
En tiedä miksi niin olin aiemmin kuvitellut, mutta tiesin nyt, että se oli valhetta. En osaa vain tunnustaa sitä itselleni. Mutta jos totta puhutaan... Hän on alkoholisti.