Pieni tyttö Lilly, katsoi kylän hälinää. Ilma oli hyvin tunkkainen ja haju pisti hänen nenäänsä. Haju tuli jätteistä, joita ihmiset heittivät maahan.
Lilly katsoi kuinka ihmiset tekivät töitään ja kuinka torilta ihmiset osti erillaisia herkkuja. Liha tuoksui erittäin herkulliseltä, varsinkin Lillyn nenään. Hänen mahansa väänsi, koska hän ei ollut syönyt moneen päivään. Hän voisi mennä koittaa varastamaan pienen leivän kännikän jostain, ehkä kukaan ei huomaisi. Ei ollut helppoa olla orpo tyttö.
Lilly tunsi pistävät katseet selässään, kun hän kulki pitkin torin tunkkaisia väyliä. He eivät olleet vieläkään tottuneet orpoihin lapsiin, keiden vartalot olivat heiveröiset. Luut jotka paljastuivat terävästi kuluneen ihon alta ja vaatteet, jotka roikkuivat näiden yli laihojen vartaloiden päällä.
Hänellä oli vain pari vaihtoehtoa. Joko hän voisi mennä kerjäämään tai sitten hän varastaisi. Kumpikaan vaihtoehto ei tuntunu kovin soveliaalta.

Lilly kurkottautui yhden kujan nurkalle ja otti palasen leipää. Hänen harmikseen kauppias huomasi sen heti ja otti hänestä kiinni. Kauppiaan vahvat kädet olivat liikaa Lillyn heiveröiselle vartalolle ja hän tuntui musertuvan tämän käsissä kuin kukka, jonka päälle tallottiin niityllä.
Kauppias otti leivän palan Lillyn kädestä ja heitti hänet maahan. Vaikka häntä sattui, oli pakeneminen enää ainoa vaihtoehto.

Vähän ajan päästä Lilly päätyi puiseen latoon, jossa hän yleensä iltansa vietti rukoillen kuolemaa. Hän käpertyi pieneksi keräksi ja niin hän teki nytkin. Rukoili kuolemaa ja toivoi, että Jumala voisi hänet ottaa pois tästä kamalasta elämästä.
Kyyneleet kihosivat hänen silmiin ja valuivat pitkin hänen sottaisia kasvoja

Tänä iltana Jumala oli hellä ja toteutti tuon pikku tytön toiveet. Hän teki Lillystä enkelin vanhempiensa seuraksi.