Katselin hänen kauniita norsunluunvalkeita kasvoja, joita korosti hänen tammen väriset hiukset. Hänen ruusunpunaiset pehmeät huulet olivat kaartuneet hentoon hymyyn ja minun teki mieli siirtää hänen hiuksiaan tämän kasvoilta, jotta voisin ihastellä hänen kauneuttaan paremmin. Siirsin katseeni nopeasti muualle, jottei hän huomaisi, että katselin häntä. Sydämeni takoi rinnassani lujemmin sen tunteen takia mitä hän minulle tuotti. Se tunne oli kuin lämmin kevät tuulahdus kylmän talven jälkeen, lämmittävä auringonsäde iholla ja voimakas ruusujen tuoksu.
Siirsin kättäni koskettaakseni häntä, tunteakseni edes hieman hänen lämpöään kylmällä ihollani. Minun teki mieli sulkea hänet syliini vain siksi, että tahdoin tietää kuinka voimakkaan tunteen sielujemme palo saisi aikaan. Tahdoin pidellä hänen hentoa kehoaan vasten rintaani turvatakseni hänet maailman vaaroilta ja peloilta.
Tuo nainen oli kuin kukka, joka niityllä kaunein värein lumosi ihmisiä ja tuoksullaan vahvisti ihanuuntensa. Hän ei ollut vain joku nainen muiden joukossa, hän oli ainutlaatuinen minulle. Minun ei tarvinnut tehdä kaikkeani, jotta saisin hyväksynnän, niin kuin tein muiden seurassa. Hänen kanssaan pystyin olemaan vain oma itseni.
Vaikka maailmassa on paljon sanoja, mikään sana ei ole tarpeeksi kaunis kuvastamaan tuota naista. Nainen oli kuin tabu, kielettyä ja silti puoleensa vetävää. Vaikka yrittäisin ei hän ymmärtäisi tunteitani, joten päädyin vain unelmoimaan. Olkoon hän ja tunteeni elämäni suurin ja ihanin salaisuus.